Tämä saattaa olla paras kuulemamme diagnoosi. Kuka väittää, että lääkäreillä ei ole huumorintajua?

Nainen vie 16-vuotiaan tyttärensä lääkäriin. ”No niin, mikäs teillä on ongelmana?” kysyy lääkäri.
Äiti vastaa: ”Tässä on tyttäreni Kaarina. Hän himoitsee makeisia, lihoo ja voi huonosti melkein joka aamu.”
Lääkäri tutkii Kaarinan huolellisesti ja kääntyy sitten äidin puoleen ja sanoo: ”Selvä, en tiedä, miten kertoisin tämän, mutta Kaarina on neljännellä kuulla raskaana.”

Äiti vastaa: ”Raskaana!? Ei voi pitää paikkansa, eihän hän ole koskaan edes ollut pojan kanssa. Ethän ole, Kaarina?”
Kaarina: ”No en todellakaan. En ole edes suudellut ketään!”
Lääkäri kävelee ikkunaan ja tuijottaa ulos. Kuluu useita minuutteja, ja lopuksi äiti kysyy: ”Onko siellä ulkona tapahtunut jotakin?”

Lääkäri vastaa: ”Ei, eipä oikeastaan. Mutta viimeksi, kun tällaista tapahtui, idässä näkyi tähti ja kolme viisasta miestä saapui paikalle. En piru vieköön aio missata sitä!”

Korttipakka

Tämä ei ole niinkään vanha tarina. Kerran eräässä firmassa tapahtui näin. Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi: "Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.

Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.

Katsokaas, herra toimitusjohtaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä firma on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää: suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla on töitä kotona.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen jallupullon tyhjentämiseen.

Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain jurppii.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.

Sotilas on auditoija.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.

Ravintolassa

Keskiviikkona poikkesin kantakapakassani oluella. Tapasin siellä läheiseen tuttavapiiri kuuluvan naisen. Siinä oluen hörppimisen, juoruilun ja päivän "sivistyslehtiä" lukiessamme, olimme hieman yhden miehen vähän poikkeavaa käytöstä. Se kiinnitti meidän huomion, että mies juo erittäin humalahakuisesti ja aina kun tulee uutta porukkaa baariin, niin hän yrittää liittyä seuraan. Useimmiten aika heikoin tuloksin tai sitten muu seurue poistui melko ripeästi takavasemmalle.
Kun jäimme kaveri kanssa oikeastaan ainoaiksi asiakkaiksi, niin mies pyrki meidän seuraan. Kumpikin meistä ensin mulkoili toisiaan, että päästetäänlö mies seuraamme. Otettiin mies sitten loppujen lopuksi seuraamme. Erittäin nopeasti mies käänsi keskustelun seksiin ja erityisesti häntä viehätti puheissa keski-iän ylittäneiden naisten kuivat limakalvot. Olimme sitten hieman vaivaituneita keskusteluaiheesta, mutta yrityksistä huolimatta emme onnistuneet vaihtamaan puheen aihetta.
Mies kysyi sitten ihan suoraan kaveriltani, että koska hän on viimeksi harrastanut seksiä. Kaverini meinasi jo siitä vetää hernee nenään ja oikeutetusti, mutta hillitsi itsensä.
Sitten mies kysyy multa, että missä minun vaimo on. Totesin, ettei mulla ole, eikä tule olemaankaan vaimoa. Jatkokysymyksemä tuli, että miksi. Vastasin, että heteronaisena llen kiinnostunut vain ja ainoastaan miehistä.
Hetken vaovautuneen hiljaisuuden jälkeen mies kysyy kaveriltani, että lähetäänkö nussimaan. Siinä vaiheissa kaverini hermostui melko totaalisesti ja erittäin tiukkaan sävyy totesi miehelle, että hänen on parasta poistua tästä seurueesta pirun nopeasti.
Tämän avautumisen jälkeen mies poistui melko nopeasti ja ulos asti. Ainakin omaksi parhaaksi.
Että tällainen tammikuu.

Ulkomailla

Poikkesin pitkästä aikasn ulkomailla. Tai miten sen ottaa, kun tuo Haaparanta on tuossa puolenkilometrin päässä. Menin sitten käymään suoraan töitten jälkeen kaupassa. Ihan perinteisesti rasvanhakureissulla. Ja samalla tietysti tuli ostettua muutakin "tarpeellista", kun mukamas halvalla sai. Poikkesin sitten hätäisesti osastolle, jossa on virvoitusjuomat ja oluet. Viereisellä osastolla on shampoot ja muut hygieniatuotteet. Näin, että kyseisellä osastolla pyörii vanhempi n. 60-vuotias nainen etsien jotain.
Kuului hiljaa ja vienosti "hei". Nostin katseeni vastasin tervehdykseen todeten, että joko minut on tunnistettu väärin tai jotain halutaan kysyä..... "Pitäis ostaa miehelle nestesaippuaa, jolla vois vartalon pestä. Onko tässä mitään sellaista?"  Kohteliaasti vinkkasin, että Axe ja Rexona ovat enemmän sellaisia enemmän miehille suunnattuna. Sitten kuului vähän vienompi rykäisy ja vihje siitä, että kyseinen nainenkin voisi käyttää samaa tuotetta. Sitten oli jo vähän enemmän miettimistä, mutta onneksi hyllystä löytyi vinot pinot Nivean, Palmoliven ja Doven vähemmän hajustettuja tuotteita sekä Linnan nestemäistä saippuaa. Nainen näytti ottavan pullollisen Linnaa vähän vaivihkaa ja kiiruhtavan kohti kassaa.

Näin Turussa (ja varmaan monessa muussakin paikassa)

Käväisin tänään turkulaisella aakkos asemalla tankkaamassa sotaratsuni ja piti ostaa kahvia ja paperossia mutta..... kun tankkasin huomasin vanhan pariskunnan autonsa kanssa kiertävän mittareita. Lopulta vanha herrasmiehen näköinen abaut 80v mies lähti kepin kanssa kävelemään huonon näköisesti sisälle tuonne autoilijoiden mekkaa jossa on heset ja ynnä muut systeemit. Menin sisälle jonottamaan ja siinä vanha herra olikin minua ennen jonossa. Kuin sattumalta huomasin että miehen kädet tärisivät hirveästi. No kun olen hieman kaksimielinen niin aattelin et onneks ei oo tollasta tärinää kätösissä. Muuten vaimon kannssa intiimit hetket olisi vähissä kun aina kun menee pissalle on pikkuiset kaljakuskin alut idon takakannessa. Ajatukseni katkesi kuin supikoiran niska pösön puskuriin kun jono liikahti ja tuli miehen vuoro. Mies kysyi myyjältä voisiko joku tulla auttamaan tankkauksen kanssa kun hän ei osaa käyttää kortti/seteliautomaattia. Nais myyjä kassalla huutaa mies myyjälle että ehtiikö tankkaamaan. Mies myyjä takaisin kovalla äänellä. Tämä on itsepalveluasema! Nais myyjä aika ynseästi herralle nyt ei ktään ehdi auttamaan. Näin silmissäni pitt bull terrierin, kellopeliappelsiinistä pätkän, vaimoni vihaisena, hui helvetti en nyt sentään niin vihainen ollut. Koputin vanhaa herraa olkapäälle ja samassa nais myyjä minulle. Tämä herra oli ensin. Sanoi myyjälle kauniisti ja rauhallisesti. Luulen että voin auttaa tätä herraa enemmän kuin te. Täällä myydään pullaa, pillua, piimää mutta palvelua ja polttoainetta ei. Samalla kahvi takeway kupissa jäi tiskille ja sanoin ostavani ne muualta. Sanoin miehelle että voin auttaa tankkauksen kanssa jos vain haluaa. Kun lähdimme miehen kanssa mittareille myyjän pöllähtäneen ilmeen saattelemana ulos pari muutakin ihmistä lähti jonosta ilman ostoksia. Kiitos heille tuesta. Kun tankkasin pappa kertoi tankkaavansa kolmatta kertaa tänä vuonna. Oli pakko tankata kun piti lääkäriin mennä. Hanttarin penkillä miehen vaimo oli niin huonokuntoisen näköinen että piipaa kyytikään ei olisi ehkä ollut kaukana. Tai mistä mä tiedän mut siltä näytti. Mies oli kiitollinen ja itse sai hyvänmielen. Ihmettelen kun tuolla huoltamolla tilaat ruokaa niin joku nainen kellä on hiukset, huulet ja silmät maalattuina tuo särvintä pöytään perse keikkuen ja haravan piikin pituisia ripsiä heilutellen terveille, raavaille miehille ja naisille mutta niille jotka tosissaan sen palvelun tarvii niin niille ei. Luulen että mulla ei oo asiaa tuolle aakkos asemalle mutta en kyllä enää menekkään se on vissi. Nyt kun on salilla lyhyen työpäivän jälkeen pumpannut läskit pinkeeks ja mieli tuosta asiasta ei enää nostata verenpainetta on hyvä jäädä miettimään sitä käsien tärinää.

Naisia liikenteessä

Eeva: Voi ei, tässä tuulilasissa on taas tällanen lappu. Tämä on jo kolmas tänään.
Maisa: Ne on jotain joutavia mainoksia. Pistetään se tuohon viereiseen autoon.
Eeva: Laita nää loputkin laput siihen, niin mä pääsen niistä eroon. Sitten lähetään, tytöt. Oops, mikäs siellä rysähti?
Paula: Mä luulen, että sä peruutit tohon takana olevaan autoon. Siinä peruutuspeilissä on varmaan jotain vikaa. Mulla oli ihan sama juttu viime vuonna.
Eeva: Hyvä että se selvis. Mä oon ihmetelly, miks mulle käy joka kerta Prisman parkkipaikalla tälleen. Huomenna mä otan peilin mukaan ja vien sen huoltoon.
Maisa: Ota samalla öljytikku mukaan ja vaihda se uuteen.
Eeva: Minkä takia? En mä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se pitäis vaihtaa.
Maisa: No sen verran mäkin tiedän autoista! Öljytikut kuluu nopeesti. Ne ei sitten enää yletä öljyyn ja sä et tiedä, miten paljon sitä on.
Paula: Kyllä autot on sitten hankalia kapistuksia. Mutta mä oon kyllä edistyny kovasti niiden kanssa. Mä saan meidän mersun ajetuksi talliin jo melkein kokonaan.
Eeva: Hitsi, nyt rupee satamaan lunta! Lumisateessa on tylsää ajaa. Ja tässä autossa ei kuulemma pala edes jarruvalot.
Maisa: Sun pitää ostaa ens kerralla punaista öljyä. Sitten näkyy jarruvalot ja vilkut paremmin.
Paula: Aatu sanoo mulle aina, että jos lumisateessa ei nää ajaa, niin on parasta seurata lumiauraa. Sitten kerran mä aloinkin seurata yhtä lumiauraa, kun pyrytti niin sakeesti. Mä seurasin sitä varmaan tunnin verran, kun se sit pysähty ja se kuski tuli kysyyn, et mikä mulla oli hätänä. Se oli saanu aurattua Citymarketin parkkipaikan ja oli sit menossa Prisman parkkipaikalle. Oli se hyvä, et mä sain selville, missä mä oon.
Maisa: Toi on muuten hyvä neuvo.
Paula: Prismasta puheen ollen mä kävin eilen siellä etsimässä Aatulle synttärilahjaa. Se haluais sellaset autoilijan hanskat.Myyjä kysy, mikä Aatun numero on ja onneks mä muistin, että se on HFK-766. Mutta kyllä oli surkee valikoima, kun en mä sit kuitenkaan löytänyt oikeeta kokoo.
Eeva:Kauheeta, hiljennä vähän! Nyt oltiin vähällä ajaa tuon rekan kylkeen!
Maisa:Eeva, sinähän olet itse ajamassa!
Eeva:Ai niin olenkin! Miten mä en yhtään huomannut!

Tosi tarina

Sattuipa kerran Levillä Helsingin herrat keskustelivat paikallisen Lapin miehenkanssa ärsyttääkseen häntä. Keskustelumeni jotenkin tähän malliin.
- Sinä et varmaan ole käynyt Helsingissä?
- Jo vain, olen mie käyny siellä.
- Kävitkö katsomassa korkeita taloja?( heh heh)
- En vainkhan käyny
- Kävitkö katsomassa autoja?
- En käyny niitäkhän kattomasa.
- Kävitkö maksullisissa naisissa? ( ja nyt alkoi lapinmiehen otsasuoni pullistua)
- En vainkhan, mutta ko kysyt kerran niin kerron miksi sinne menin. Lähin kattomhan minkälaisia on etelänmiehet ko lähettävät vaimonsa tänne laphiin kaksi kertaa vuojesa lapinmiesten naitavaksi.